Tulin sitten ilmoittautuneeksi JATin jatko I-kurssille Naavan kanssa. Ja perjantaina sitten julkistettiin kevään lukujärjestys - siellähän komeilimme myös me! Jälleen osoitus siitä, että pyörät lähtevät pyörimään kunhan vaan jotain asiakseen ottaa. En juurikaan uskonut, että mukaan mahduttaisiin näin täysin märkäkorvina. Jotta hups tosiaankin. Nopeus ilmoittautuessa (ja valvominen sitä varten puolille öin) näemmä korvasi tällä kertaa muut puutteet...

Ensi maanantaina se sitten alkaa ja siitä etiäpäin treenaillaan agia maanantaisin elokuun loppuun asti. Toivottavasti pärjätään muiden mukana. Vähän jännittää mutta myös innostaa. Doggien alkeiskurssista saatiin vähän ensimakua - tuleva puolivuotinen osoittanee, miten pitkälle alkuinnostus kantaa.

Sunnuntaina Naava tutustui uuteen kivaan kaveriin, parson Masteriin. Käytiin tutkailemassa lähimetsän polkujen kuntoa parin päivän lumisateiden jälkeen. Itse olimme olleet poissa maisemista pe-la, kun lunta oli tupruttanut kunnon kerros. Aika ummessahan nuo etenkin aukeiden paikkojen polut olivat. Ja ovat olleet sitä nyt alkuviikostakin. Juuri ennen näitä viime päivien lumipyryjä ehdin iloita, että seudun polkuverkosto on paremmassa kunnossa kuin parin edellistalven aikana... no, eipä ole enää. Joka toinen päivä tuntuu tulevan lisää lunta ja vielä tuulen kera. Polkuja saa olla puskemassa auki joka kerta uudestaan. Reidet ovat jo aika maitohapoilla ja Naavaakin selvästi tympii joutua menemään joko loikalla (silti hankeen selkää myöten upoten) tai sitten emännän perässä tarpoen. Eilen etsittiin reittiä metsän läpi umpihangessa ja pari kertaa olin kainaloita myöten humpsahtaneena jossain kivenkolossa. Ja lunta toinen kenkä täynnä koko ajan, kun toisesta lahkeensuusta on päässyt näemmä jossain välissä katoamaan kiristysnauha. Eli juu, saisi riittää ainakin vähäksi aikaa tuo lumen tulo että saataisiin taas polkut kuljettavaan kuntoon! Toisaalta tuolla metsissä on kyllä nyt hyvinkin rauhallista kun ilmeisesti suurin osa odottaa että joku muu tamppaisi ne reitit kuntoon...

Tänään tokoiltiin taas hieman lenkin varrella Yrttisuolla. Otin mukaan treeniliivin taskuun vähän NEUta pariin pikkuiseen muovirasiaan, jotka ostin viikolla. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt tuommoisia pieniä kannellisia rasioita tuohon tarkoitukseen ja Prismasta sitten tärppäsi. Löytyi pakkaus, jossa on neljä pientä ja neljä vähän isompaa juuri sopivaa rasiaa. Ei tarvitse mitään reppuja palkan kuljetusta varten vaan taskut riittävät. Lisäksi voi jo kotona pakkailla vaikka koko illan NEU-aterian palkka-annoksiksi jos lähtee tekemään isompaa treeniä.

Alkuun otettiin pitkä seuruusuora josta palkkasin NEU-rasialla. Oikein hyvä! Sitten kolme luoksetuloa, joiden pointtina oli tulla vauhdilla ja aivan liki eteen istumaan. Tässä kun oli syksymmällä väljyysongelmaa. Nyt ei ollut siitä merkkiäkään. Palkkasin tylsästi vain kuivaruokanappuloilla mutta se ei Naavan intoa hillinnyt lainkaan. Tiesi kuitenkin, että on sitä NEUtakin siellä. Nappuloilla palkkasin myös yhden liikkeestä seisomisen (tosi hyvä!) ja yhden liikkeestä maahanmenon (vielä parempi!). Molemmissa palkka siis heti stopista. Loppuun taas lyhyehkö seuruu, jossa yksi oikealle käännös ja palkaksi toinen NEU-rasia. Ei hassumpi treeni ollenkaan tänään. Häiriötä ei tosin ollut...

Kotiin palattua tahkottiin sisällä hieman suoria eteentuloja erilaisista kulmista, palkkana NEU-murusia. Välillä Naa tuntui hahmottavan hyvinkin, välillä taas tarjosi sivulle tuloa ja välillä korjasi asentoa kiepsahtamalla itsensä ympäri ("kieppi"-temppu). Viimeksi mainittu hyvinkin hauskan näköistä mutta tuskin tarkoituksenmukaista! Mutta ehkäpä se vielä tästä. Tarkoitus siis olisi saada Naava tajuamaan, että "tänne!" tarkoittaa paitsi vauhdilla luokse myös suoraan eteen, tultiin sitten mistä suunnasta tahansa.

Loppuruuan Naa sai tekemällä yhden noudon. Kapula oli eteisessä ja minä keittiössä, vaadin kunnon palautuksen ja sitten vapautus ruualle. Tätä on tehty nyt jonkin verran metallikapulalla (ettei pureksisi)  nimenomaan iltaruuan eteen, nyt otin tavallisen puisen noutokapulan. Ei tainnut mälvätä yhtään, hyvä.

Sitten treenailtiin ruisleipämurusilla vielä hieman peruuttelua joka on Naavalle hieman pohdintaa vaativa temppu. Herkästi se istuisi, tarjoaisi kurrea ja kieppiä ja ties mitä. Itsekin herkästi (etenkin turhautuessani) alan vaatia siltä liikaa, palkkaan väärässä kohti (=kun se seisahtaa) enkä aina muista kehua silloin, kun menee hyvin. Kun sitten korjaan omaa käytöstäni, alkaa Naavakin tajuta.

Ilmeisen hyvä treenailuilta kun Naava uinahti jalkojen juureen ja on siinä vetänyt sikeitä koko blogipäivityksen kirjoittelun ajan. Joutui kuitenkin hieman miettimäänkin...